Tämä on taloustieteen perusopintoihin aikoinaan kirjoittamani lyhyt essee, jossa pohdin miksi työtä tekevien suuri määrä on kansantaloudellisesti tärkeää. Osa lähteistä saattaa olla hiukan vanhentuneita, mutta perusajatus on mielestäni edelleen hyvä.

Työllisyysaste tarkoittaa työllisten prosenttiosuutta samanikäisestä väestöstä ja kertoo enemmänkin työn tarjonnasta kuin varsinaisesti työmarkkinoille osallistumisen määrää (Kauhanen ja Vihriälä, 2016). Toisin sanoen korkea työllisyysaste tarkoittaa eri asiaa kuin korkea työttömyysaste. Työttömyysaste tarkoittaa työttömien prosenttiosuutta samanikäisestä työvoimasta eli työttömistä ja työllisistä. Työllisyysasteen käyttämisessä kuvaajana työllisten ja työttömien suhteen on se haaste, että työllisyysasteen laskennallisessa tavassa työttömiin luetaan mukaan myös muista syistä työelämän ulkopuolella olevat (Borjas, 2019).

Työllisyysasteen parantaminen on yhteiskunnallisesti merkittävää, sillä se nostaa veroista saatavaa tuloa ja vähentää sosiaaliturvamenoja (Kauhanen ja Vihriälä, 2016). Samalla se kohentaa koko talouden kasvua, koska työssä olevien ihmisten ja palkkatulojen myötä myös kulutus lisääntyy, joka puolestaan lisää kysyntää. Lisäksi alussa mainittu työllisyysasteen merkitys työn tarjonnan indikaattorina antaa oman näkökulmansa hyvinvoinnille, kun talouskasvun parantuessa myös työn tarjonnan tilanne kohenee. Työpanoksen lisääntymisestä on hyötyä myös investoinneille (Kauhanen ja Vihriälä, 2016).

Suomessa viimeaikaisessa keskustelussa on havaintojeni mukaan korostunut mielipide siitä, että sosiaaliturvan taso olisi liian kattava ja se vähentäisi halukkuutta työntekoon, eli ihmiset haluaisivat olla työttömänä pidempään. Juuso Vanhalan (2013) artikkelin mukaan jonkin aikaa kestävä ajanjakso työpaikan etsinnässä johtaa kuitenkin todennäköisemmin pidempään työllistymiseen. Eli ihmiset tarvitsevat aikaa löytääkseen itselleen sopivan työympäristön.

Kestävyysvajeen pienentämisen kannalta on olennaista, millaista työtä tehdään (Kauhanen ja Vihriälä, 2016). Tähän nähden ajattelen, että pyrkimykset lisätä ihmisten halukkuutta työntekoon eivät voi liittyä sosiaaliturvan leikkaamiseen. Aiemmassa työssäni Rikosseuraamuslaitoksella kerryttämäni kokemuksen mukaan Suomessa on pitkäaikaistyöttöminä paljon sellaisia ihmisiä, jotka kuuluisivat päihdekuntoutukseen tai mielenterveyspalveluiden piiriin ennen kuin he kykenevät työelämään. Tästä näkökulmasta pelkät sosiaaliturvan leikkaukset ja sitä kautta työllisyysasteen paranemisen odottaminen tuntuvat absurdilta ajatukselta. Ihmisten mahdollisuuksia työntekoon heikentää myös kohtaanto-ongelma, jossa työvoima ja avoimet työpaikat eivät kohtaa toisiaan. Tämä voi liittyä koulutuksellisiin asioihin, mutta myös alueellisiin eroavaisuuksiin ja palkkakysymyksiin. Joillakin matalapalkka-aloilla tulot ovat niin pienet, ettei niillä elätä itseään edes kokoaikaista työtä tehdessä.

Itse ajattelen, että työtä tekevien määrää voitaisiin pyrkiä Suomessa lisäämään esimerkiksi rakentamalla toimivia osa-aikatyön ja sosiaaliturvan yhdistelmiä. Jokinen (2020) kertoo luennollaan, että työlliseksi lasketaan henkilö, joka on tarkastelujaksolla tehnyt vähintään tunnin työtä korvausta vastaan. Osa-aikatyötä tekevä lasketaan siis työlliseksi. On myös sellaisia toimialoja, joilla esimerkiksi kausiluonteisuus ajaa osa-aikaiseen työhön, kuten matkailuala. Näillä aloilla työntekijät ovat osan vuodesta työttöminä tai tekevät useampaa työtä samanaikaisesti. Tällaista työelämän vaihtelua pitäisi tukea.

Juuso Vanhalan (2013) mukaan työurien pidentäminen toimisi hyvänä keinona työllisyyden parantamiseen ja työn tarjonnan kasvattamiseen. Työuria voidaan pidentää alku- tai loppupäästä sekä lisätä työn tarjonnan kannustavuutta.

Vanhalan (2013) ajatus työurien pidentämiseen alkupäästä liittyy sujuvaan siirtymään opiskeluihin ja siitä työelämään. Puolestaan työurien pidentäminen loppupäästä liittyy eläkeiän nostoon ja joustavaan työelämään. Ajattelen, että työurien pidentäminen molemmista päistä pitäisi olla jokaisen oma valinta eikä yhteiskunnan sanelema pakko, sillä näihin kumpaankin päähän liittyy olennaisesti jaksaminen ja hyvän työkyvyn ylläpito.

LÄHTEET

Borjas, G. J. (2019). Labor Economics. 8th edition. New York : McGraw-Hill.

Jokinen, J. (2020). Työmarkkinat – kurssin luennot ja luentodiat. Jyväskylän yli- opisto.

Kauhanen, A. ja Vihriälä, V. (18.2.2016). Työn määrä: Miksi Suomessa pitäisi tehdä enemmän työtä?. ETLA Raportit No 50. http://pub.etla.fi/ETLA-Rapor- tit-Reports-50.pdf

Vanhala, J. (2013). Työn tarjonnan kasvattamisen keinoja. Artikkeli. BoF Online.