Yhdenvertaisuus tarkoittaa simppelisti sitä, että kaikilla ihmisillä on samat oikeudet ja mahdollisuudet. Se ei tarkoita, että kaikkia kohdellaan täsmälleen samalla tavalla, vaan että jokaiselle taataan reilu ja oikeudenmukainen kohtelu sekä mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan tasavertaisesti.

Suomessa yhdenvertaisuutta ohjaa yhdenvertaisuuslaki. Meillä on olemassa myös tasa-arvolaki, jonka tarkoituksena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä ja estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä. Puhekielessä näiden kahden termin (yhdenvertaisuus ja tasa-arvo) sekoittuminen on melko normaalia ja tahatonta, mutta kun puhutaan yhdenvertaisuudesta päätöksenteon tasolla, on tärkeä ymmärtää niiden ero. 

Yhdenvertaisuuslainsäädännössä otetaan kantaa syrjinnän ehkäisemiseen laajemmalla skaalalla. Yhdenvertaisuuslain alle menevät seuraavat tekijät: ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto tai vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy. Näiden tekijöiden perusteella syrjintä tai toissijaiseen asemaan jättäminen on laitonta. 

Yhdenvertaisuuden edistäminen on harvoin helppoa tai kivaa. Toisaalta silmien sulkeminen syrjinnän edessä vertautuu mielestäni suoran syrjinnän toteuttamiseen. On kaikkien vastuulla rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmiset voivat hyvin. 

Viranomaisilla, julkista hallintotehtävää hoitavilla yksityisillä toimijoilla, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjillä sekä työnantajilla on lakiin kirjattu velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Yleensä tämä lähtee henkilöstön kouluttamisesta ja yhdenvertaisuussuunnitelman teosta. Yhdenvertaisuussuunnittelu on pakollista lain mukaan kaikille alussa mainituille tahoille sekä työnantajien osalta yli 30 henkilöä vakituisesti työllistäville organisaatioille. Tätä pienemmissä yrityksissäkin työnantajan velvollisuus on edistää yhdenvertaisuutta ja arvioida sen toteutumista. Olen itse tehnyt yhdenvertaisuussuunnittelua sekä julkisten että yksityisten toimijoiden apuna. Yhdenvertaisuussuunnitteluun olen saanut lisäkoulutusta Oikeusministeriön ja Euroopan unionin osarahoittaman Hyvin suunniteltu– hankkeen kautta.

Suomessa yhdenvertaisuuslain toteutumista ja yhdenvertaisuussuunnittelua valvoo yhdenvertaisuusvaltuutettu, jolle voi tehdä ilmoituksen syrjinnästä tai syrjintäepäilystä. Ilmoituksen voi myös tehdä toisen henkilön puolesta. 

Yhteenvetona: yhdenvertaisuuden edistäminen on lähes kaikessa toiminnassa lainsäädännön tasolla määritelty pakko. Metakeskustelu ja populistinen hiustenhalkominen on yhdenvertaisuusteemojen kohdalla turhaa. Se vie huomiota pois todellisesta ongelmasta eli siitä, että meillä on ihan liian paljon yhteiskuntaa läpileikkaavaa rasismia ja syrjintää. Lasten ja nuorten kohdalla vastuu yhdenvertaisuuden toteutumisesta on heidän ympärillään olevilla aikuisilla, eikä siitä voi poiketa. Olen todella huolestunut lasten ja nuorten oikeuksien valjastamisesta vihapolitiikan välineeksi. Kaikilla ihmisillä, myös lapsilla, on oikeus itsemäärittelyyn ja oikeus kuulla olevansa arvokas omana itsenään.

Miten itse edistän yhdenvertaisuutta kunta- ja aluetasolla?

• Puolustan jokaisen oikeutta itsemäärittelyyn ja syrjinnästä vapaaseen ympäristöön. Vihapuhe tai suora vihamielinen suhtautuminen eri vähemmistöihin tai erilaisista kieli- tai kulttuuritaustoista tuleviin on lisääntynyt huolestuttavasti. Vihapuhe ja vähemmistöjen halventaminen ei nauti sananvapauden suojaa. 

• Puhun uskontokuntiin kuulumattomien lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisesta peruskouluissa. OPH:n selkeästä ohjeistuksesta huolimatta meillä on Espoossa valitettavan vaihtelevat käytännöt edelleen. Haasteita on mm. tunnustuksettoman toiminnan laadussa ja tosiasiallisen valintamahdollisuuden toteutumisessa esimerkiksi uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisen kohdalla. 

• Koulutan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä monimuotoisten perheiden kohtaamisesta ja mm. vähemmistöstressin ymmärtämisestä. Toivoisin yhdenvertaisuuskoulutusten olevan pakollisia vähintään kaikkien julkisten palvelujen henkilöstöille. Viimeaikaisten keskustelujen myötä myös antirasismikoulutuksille on selkeä tarve. 

• Rummutan erilaisuuden puolesta. Erilaisuus on rikkaus ja sitä pitää juhlia! Nykyaikaiset, rohkeasti tulevaisuuteen katsovat kunnat ottavat laajalti huomioon myös vähemmistönsä. Erityisesti sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin ja osallisuuden toteutuminen Espoossa ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on Seta ry:n puheenjohtajana toimintani ytimessä.

Ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia, eikä niistä voi tehdä sellaista. Tule mukaani edistämään yhdenvertaisempaa arkea!

Anu Kantola

Seta ry puheenjohtaja
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan sukupuoli, talous ja valta- jaoston asiantuntija
Yhdenvertaisuuskouluttaja
Inklusiivisten yhteisöjen rakentamisen tuntiopettaja